Hei musiikkia harrastava nuori tai aikuinen!
Saitko lahjaksi kitaran? Tai istuitko pianon ääreen vuosien tauon jälkeen ja päätit palata lapsuuden harrastuksen pariin? Ehkä näit videotutoriaalin lempikappaleestasi ja siitä se ajatus sitten lähti. Pitäisikö mennä soittotunneille vai opetella itsekseen? Tai oletko soittanut jo vuosia ja mietit, miten voisit oppia uudet kappaleet nopeammin? Miten sietää sitä turhautumisen tunnetta, joka iskee kun kappale ei viikkojenkaan jälkeen suju niin kuin haluaisit? Tämä teksti on sinulle.
Itsenäinen opiskelu vai soittunnit?
Soittotaidon kehittäminen itsenäisesti on täysin mahdollista, ja materiaalia itseopiskeluun on helposti saatavilla. Esimerkiksi nuottien ja sointumerkkien lukeminen ei ole rakettitiedettä, ja muutaman perusasian opiskelun jälkeen sinulla on käsissäsi avaimet valtavaan valikoimaan kappaleita. Myös kuulonvaraisesti tapailemalla tai video-ohjeita seuraamalla pääsee pitkälle, jos tapa on mieleinen ja kärsivällisyyttä riittää. Mikäli olet hyvin oma-aloitteinen, sinulla on kirkkaana mielessä mitä haluat oppia ja otat mielelläsi itse selvää asioista, itseopiskelu todennäköisesti sopii sinulle. Myös vuosien soittotunneilla käymisen jälkeen voi olla luontevaa jatkaa harrastusta omatoimisesti, kun kokee saaneensa riittävästi työkaluja harjoitteluun ja soittorutiini on vakiintunut.
Soittotunneilla käymisen hyödyt taas liittyvät niin soittotekniikkaan, sopivaan ohjelmistoon, rutiinin muodostumiseen, motivaation ylläpitoon, hyviin harjottelutekniikoihin ja musiikinteorian tehokkaaseen oppimiseen. Näistä erityisesti ergonominen ja tarkoituksenmukainen soittotekniikka on asia, jonka oppiminen on huomattavasti helpompaa opettajan ohjauksessa kuin itsenäisesti harjoittelemalla. Ohjelmistovalinnoissa opettaja auttaa suunnittelemalla kiinnostuksenkohteittesi pohjalta pedagogisesti sopivan tasoisia kappaleita sekä inspiroi esittelemällä vaihtoehtoja, joiden pariin et välttämättä itse tulisi hakeutuneeksi. Erityisesti harrastuksen alussa soitonopettaja voi tarjota kattavan yleiskuvan siitä, mitä kaikkea harrastus voikaan pitää sisällään.
Säännöllinen harjoittelu on tärkeää, että soittamisessa pääsee vauhtiin, ja rutiinien muodostaminen ja ylläpitäminen vaatii aina vaivannäköä. Viikottainen soittotunti onkin hyvä kannustin sisäisen motivaation tueksi, jotta soittoharrastus ei jää kauniin ajatuksen tasolle ja muiden kiireiden alle. Soittotunnit tuovat muuten mahdollisesti yksinäiseen harrastukseen myös sosiaalisen ulottuvuuden ja mahdollisuuden yhteismusisointiin opettajan kanssa. Soitonopettaja on oma musiikillinen personal trainerisi, joka kannustaa ja auttaa pitämään motivaatiota yllä ylä- ja alamäissä.
Samoin kuin kokeeseen voi lukea joko niin, että mitään ei jää päähän tai niin että asian ymmärtää oikeasti, myös soittotaidon oppiminen nopeutuu valtavasti, kun omaksuu tehokkaat harjoittelutavat. Soittotunneilla opettaja ohjaa keskittymisen olennaisiin asioihin ja näyttää miten kannattaa edetä vaikeaa kappaletta harjoitellessa. Alla muutama tehokkaan harjoittelun nyrkkisääntö, jotka huolellisesti sisäistämällä harjoittelusta tulee niin palkitsevaa, ettei soittimen ääreltä malta nousta ollenkaan.
Soita oikein
Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa eikä kiireisellä ole aikaa soittaa väärin. Toisin sanoen jotta opit kappaleen mahdollisimman nopeasti, jätä pois sinne päin rämpiminen ja soita heti huolellisesti. Tällainen harjoittelu vaatii tarkkaa keskittymistä ja erityisen paljon malttia, mutta tuloksia syntyy hetkessä. Soita hitaasti, soita pätkissä, soita kädet erikseen. Älä totuta itseäsi soittamaan vaikeaa kohtaa joka kerralla samalla tavalla väärin, vaan ota juuri se paikka suurennuslasin alle ja opettele se kerralla oikein. Opettaja auttaa pilkkomaan kappaleen sopiviin välitavoitteisiin.
… mutta riko ”sääntöjä” ja keskity olennaiseen
”Oikein soittaminen” ei kuitenkaan ole synonyymi nuotin orjalliselle seuraamiselle, eikä valmiiden kappaleiden opettelu ole ainoa tapa nauttia musiikista. Kappaletta voi muokata joko harjoittelutekniikkana tai ilmaisullisista syistä. Esimerkiksi voit osana harjoitusprosessia pelkistää vaikean säestyskuvion yksinkertaisemmaksi tai jättää jotain muita yksityiskohtia huomioimatta. Voit myös leikkiä voimakkuusvaihteluilla, artikulaatiolla ja hidastuksilla tai vaikka muokata säveliä tai rytmiä kokonaan, joko vaihtelun vuoksi tai tehdäksesi kappaleesta kokonaan oman tulkintasi. Kun teet tällaisia kokeiluja tietoisesti, viihdyt kappaleen parissa pidempään, kehität korviasi ja ruokit luovuuttasi.
”Oikein soittaminen” on siis sitä, että onnistuu siinä mitä sillä hetkellä tavoittelee. Kyse ei ole myöskään siitä että kaiken pitäisi olla täydellistä. Esimerkiksi jos pyrit lisäämään sujuvuutta ja kitkemään soitostasi katkeilua, harjoitus on onnistunut kun pysyt metronomin tahdissa, vaikka välillä osuisit väärään ääneen. Jos taas on tarkoitus löytää tarkasti oikeat äänet, voit käydä kappaleen nuotti nuotilta läpi ja tietoisesti jättää rytmin huomiotta. Mutta jos harjoituksen tarkoitus on soittaa jokainen nuotti oikein, älä rynni eteenpäin sellaisella vauhdilla, että virheitä tulee väkisin. Ja jos harjoittelet oikeita rytmejä, älä jää korjaamaan lipsahdusta, vaan jatka sujuvasti eteenpäin.
Rakastu keskeneräiseen
Otitko työn alle ikuisuusprojektin, joka ei vieläkään kuulosta siltä miltä haluaisit? Itse jäin koukkuun harjoitteluun sinä päivänä, kun ymmärsin alkaa nauttia hitaasti soittamisesta. Vaikka kappale ei menisi vielä alusta loppuun tavoitetempossa, saan sen soitettua täysin oikein kun soitan hitaasti ja/tai pätkä kerrallaan. Fiilistele sitä mitä osaat ja valuta kaikki luovuutesi soittoon sillä tasolla millä olet. Kappale ei muutu rumasta työmaasta kiiltäväksi palkinnoksi sinä hetkenä kun se on ”valmis”, vaan jokainen ajatuksella ja huolellisesti soitettu ääni on musiikkia. Arvosta itseäsi ja tekemistäsi prosessin kaikissa vaiheissa.
Valitse taistelusi
Sopivan vaikeustason löytäminen on tasapainottelua tehtävän motivoivuuden ja haastavuuden välillä. ”Hieno ja vaikea” kappale voi sytyttää kunnianhimon ja saada aikaan ainutlaatuisen inspiraatiopiikin, mutta jos kappale on liian haastava, turhautuminen voi lyödä naamaan samalla voimalla. Yksinkertaiset kappaleet eivät aina itsessään tuota unohtumattomia musiikkielämyksiä, mutta nopea eteneminen ja sujuvuuden kokemukset koukuttavat. Kokeilemalla selviää, millaiset kappaleet pitävät parhaiten yllä juuri sinun motivaatiotasi. Soitonopettajana suosittelen monipuolista ohjelmistoa ja tasaisesti sekä taitotason ylä- että alarajoilla työskentelyä.
Useammin on enemmän
Musiikissa pätee sama sääntö kuin kieltenopiskelussa, liikunassa ja monessa muussa asiassa: säännöllisyys, säännöllisyys, säännöllisyys. Sille on rajansa, kuinka paljon voi omaksua yhdeltä istumalta ja kuinka kauan keskittymistä voi pitää yllä ilman taukoja. Harjoittelemalla puoli tuntia neljä kertaa viikossa opit enemmän kuin yhdellä kahden tunnin sessiolla, sillä taito kypsyy myös harjoituskertojen välillä, erityisesti nukkuessa.
Rutiinin muodostumisessa kaikki ruokkii kaikkea: kun harjoittelet joka viikko vähintään kerran, hyvin todennäköisesti istut huomaamatta soittimen ääreen useamminkin. Jos harjoittelet aina kerrallaan vähintään kymmenen minuuttia, aika todennäköisesti myös venyy välillä. Vastaavasti jokainen viikko, jolloin jätät harjoittelun väliin, nostaa kynnystä harjoitella seuraavanakaan viikkona. Samalla tavalla kuin liikunta, myös soittoharrastus tarjoaa sekä lyhyen että hyvin pitkän aikavälin palkintoja, mutta vaatii yleensä jonkin verran viitseliäisyyttä meiltä kaikilta.
Kirjoittaja on Sävelmetsän pianonsoitonopettaja Elina Alanko, Elinan erityisalaa on myös musiikin teoria ja Elina pitää Sävelmetsällä myös aikuisoppilaiden teoriatyöpajoja
Saitko lahjaksi kitaran? Tai istuitko pianon ääreen vuosien tauon jälkeen ja päätit palata lapsuuden harrastuksen pariin? Ehkä näit videotutoriaalin lempikappaleestasi ja siitä se ajatus sitten lähti. Pitäisikö mennä soittotunneille vai opetella itsekseen? Tai oletko soittanut jo vuosia ja mietit, miten voisit oppia uudet kappaleet nopeammin? Miten sietää sitä turhautumisen tunnetta, joka iskee kun kappale ei viikkojenkaan jälkeen suju niin kuin haluaisit? Tämä teksti on sinulle.
Itsenäinen opiskelu vai soittunnit?
Soittotaidon kehittäminen itsenäisesti on täysin mahdollista, ja materiaalia itseopiskeluun on helposti saatavilla. Esimerkiksi nuottien ja sointumerkkien lukeminen ei ole rakettitiedettä, ja muutaman perusasian opiskelun jälkeen sinulla on käsissäsi avaimet valtavaan valikoimaan kappaleita. Myös kuulonvaraisesti tapailemalla tai video-ohjeita seuraamalla pääsee pitkälle, jos tapa on mieleinen ja kärsivällisyyttä riittää. Mikäli olet hyvin oma-aloitteinen, sinulla on kirkkaana mielessä mitä haluat oppia ja otat mielelläsi itse selvää asioista, itseopiskelu todennäköisesti sopii sinulle. Myös vuosien soittotunneilla käymisen jälkeen voi olla luontevaa jatkaa harrastusta omatoimisesti, kun kokee saaneensa riittävästi työkaluja harjoitteluun ja soittorutiini on vakiintunut.
Soittotunneilla käymisen hyödyt taas liittyvät niin soittotekniikkaan, sopivaan ohjelmistoon, rutiinin muodostumiseen, motivaation ylläpitoon, hyviin harjottelutekniikoihin ja musiikinteorian tehokkaaseen oppimiseen. Näistä erityisesti ergonominen ja tarkoituksenmukainen soittotekniikka on asia, jonka oppiminen on huomattavasti helpompaa opettajan ohjauksessa kuin itsenäisesti harjoittelemalla. Ohjelmistovalinnoissa opettaja auttaa suunnittelemalla kiinnostuksenkohteittesi pohjalta pedagogisesti sopivan tasoisia kappaleita sekä inspiroi esittelemällä vaihtoehtoja, joiden pariin et välttämättä itse tulisi hakeutuneeksi. Erityisesti harrastuksen alussa soitonopettaja voi tarjota kattavan yleiskuvan siitä, mitä kaikkea harrastus voikaan pitää sisällään.
Säännöllinen harjoittelu on tärkeää, että soittamisessa pääsee vauhtiin, ja rutiinien muodostaminen ja ylläpitäminen vaatii aina vaivannäköä. Viikottainen soittotunti onkin hyvä kannustin sisäisen motivaation tueksi, jotta soittoharrastus ei jää kauniin ajatuksen tasolle ja muiden kiireiden alle. Soittotunnit tuovat muuten mahdollisesti yksinäiseen harrastukseen myös sosiaalisen ulottuvuuden ja mahdollisuuden yhteismusisointiin opettajan kanssa. Soitonopettaja on oma musiikillinen personal trainerisi, joka kannustaa ja auttaa pitämään motivaatiota yllä ylä- ja alamäissä.
Samoin kuin kokeeseen voi lukea joko niin, että mitään ei jää päähän tai niin että asian ymmärtää oikeasti, myös soittotaidon oppiminen nopeutuu valtavasti, kun omaksuu tehokkaat harjoittelutavat. Soittotunneilla opettaja ohjaa keskittymisen olennaisiin asioihin ja näyttää miten kannattaa edetä vaikeaa kappaletta harjoitellessa. Alla muutama tehokkaan harjoittelun nyrkkisääntö, jotka huolellisesti sisäistämällä harjoittelusta tulee niin palkitsevaa, ettei soittimen ääreltä malta nousta ollenkaan.
Soita oikein
Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa eikä kiireisellä ole aikaa soittaa väärin. Toisin sanoen jotta opit kappaleen mahdollisimman nopeasti, jätä pois sinne päin rämpiminen ja soita heti huolellisesti. Tällainen harjoittelu vaatii tarkkaa keskittymistä ja erityisen paljon malttia, mutta tuloksia syntyy hetkessä. Soita hitaasti, soita pätkissä, soita kädet erikseen. Älä totuta itseäsi soittamaan vaikeaa kohtaa joka kerralla samalla tavalla väärin, vaan ota juuri se paikka suurennuslasin alle ja opettele se kerralla oikein. Opettaja auttaa pilkkomaan kappaleen sopiviin välitavoitteisiin.
… mutta riko ”sääntöjä” ja keskity olennaiseen
”Oikein soittaminen” ei kuitenkaan ole synonyymi nuotin orjalliselle seuraamiselle, eikä valmiiden kappaleiden opettelu ole ainoa tapa nauttia musiikista. Kappaletta voi muokata joko harjoittelutekniikkana tai ilmaisullisista syistä. Esimerkiksi voit osana harjoitusprosessia pelkistää vaikean säestyskuvion yksinkertaisemmaksi tai jättää jotain muita yksityiskohtia huomioimatta. Voit myös leikkiä voimakkuusvaihteluilla, artikulaatiolla ja hidastuksilla tai vaikka muokata säveliä tai rytmiä kokonaan, joko vaihtelun vuoksi tai tehdäksesi kappaleesta kokonaan oman tulkintasi. Kun teet tällaisia kokeiluja tietoisesti, viihdyt kappaleen parissa pidempään, kehität korviasi ja ruokit luovuuttasi.
”Oikein soittaminen” on siis sitä, että onnistuu siinä mitä sillä hetkellä tavoittelee. Kyse ei ole myöskään siitä että kaiken pitäisi olla täydellistä. Esimerkiksi jos pyrit lisäämään sujuvuutta ja kitkemään soitostasi katkeilua, harjoitus on onnistunut kun pysyt metronomin tahdissa, vaikka välillä osuisit väärään ääneen. Jos taas on tarkoitus löytää tarkasti oikeat äänet, voit käydä kappaleen nuotti nuotilta läpi ja tietoisesti jättää rytmin huomiotta. Mutta jos harjoituksen tarkoitus on soittaa jokainen nuotti oikein, älä rynni eteenpäin sellaisella vauhdilla, että virheitä tulee väkisin. Ja jos harjoittelet oikeita rytmejä, älä jää korjaamaan lipsahdusta, vaan jatka sujuvasti eteenpäin.
Rakastu keskeneräiseen
Otitko työn alle ikuisuusprojektin, joka ei vieläkään kuulosta siltä miltä haluaisit? Itse jäin koukkuun harjoitteluun sinä päivänä, kun ymmärsin alkaa nauttia hitaasti soittamisesta. Vaikka kappale ei menisi vielä alusta loppuun tavoitetempossa, saan sen soitettua täysin oikein kun soitan hitaasti ja/tai pätkä kerrallaan. Fiilistele sitä mitä osaat ja valuta kaikki luovuutesi soittoon sillä tasolla millä olet. Kappale ei muutu rumasta työmaasta kiiltäväksi palkinnoksi sinä hetkenä kun se on ”valmis”, vaan jokainen ajatuksella ja huolellisesti soitettu ääni on musiikkia. Arvosta itseäsi ja tekemistäsi prosessin kaikissa vaiheissa.
Valitse taistelusi
Sopivan vaikeustason löytäminen on tasapainottelua tehtävän motivoivuuden ja haastavuuden välillä. ”Hieno ja vaikea” kappale voi sytyttää kunnianhimon ja saada aikaan ainutlaatuisen inspiraatiopiikin, mutta jos kappale on liian haastava, turhautuminen voi lyödä naamaan samalla voimalla. Yksinkertaiset kappaleet eivät aina itsessään tuota unohtumattomia musiikkielämyksiä, mutta nopea eteneminen ja sujuvuuden kokemukset koukuttavat. Kokeilemalla selviää, millaiset kappaleet pitävät parhaiten yllä juuri sinun motivaatiotasi. Soitonopettajana suosittelen monipuolista ohjelmistoa ja tasaisesti sekä taitotason ylä- että alarajoilla työskentelyä.
Useammin on enemmän
Musiikissa pätee sama sääntö kuin kieltenopiskelussa, liikunassa ja monessa muussa asiassa: säännöllisyys, säännöllisyys, säännöllisyys. Sille on rajansa, kuinka paljon voi omaksua yhdeltä istumalta ja kuinka kauan keskittymistä voi pitää yllä ilman taukoja. Harjoittelemalla puoli tuntia neljä kertaa viikossa opit enemmän kuin yhdellä kahden tunnin sessiolla, sillä taito kypsyy myös harjoituskertojen välillä, erityisesti nukkuessa.
Rutiinin muodostumisessa kaikki ruokkii kaikkea: kun harjoittelet joka viikko vähintään kerran, hyvin todennäköisesti istut huomaamatta soittimen ääreen useamminkin. Jos harjoittelet aina kerrallaan vähintään kymmenen minuuttia, aika todennäköisesti myös venyy välillä. Vastaavasti jokainen viikko, jolloin jätät harjoittelun väliin, nostaa kynnystä harjoitella seuraavanakaan viikkona. Samalla tavalla kuin liikunta, myös soittoharrastus tarjoaa sekä lyhyen että hyvin pitkän aikavälin palkintoja, mutta vaatii yleensä jonkin verran viitseliäisyyttä meiltä kaikilta.
Kirjoittaja on Sävelmetsän pianonsoitonopettaja Elina Alanko, Elinan erityisalaa on myös musiikin teoria ja Elina pitää Sävelmetsällä myös aikuisoppilaiden teoriatyöpajoja