Elämän mittainen musiikkiharrastus – miten pitää motivaatiota yllä vuodesta toiseen?
Useimmat harrastukset, erityisesti ne, joihin liittyy jonkin taidon kartuttaminen, ovat parhaimmillaan, kun ne pitää elämässään vuodesta toiseen. Tämä pätee mitä suurimmassa määrin musiikkiharrastukseen, joka tarjoaa loputtoman monipuoliset mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ja ammennettavaa olisi vaikka useamman eliniän ajaksi! Parhaimpiin elämyksiin ei pääse kiinni välittömästi, vaan kärsivällisyyttä vaaditaan paitsi alussa, myös tasaisesti pitkin matkaa. Oma kokemukseni on, että mikään ei vedä vertoja sille tunteelle, kun uppoutuu täysin tekemiseensä, haastava asia muuttuukin vaivattomaksi ja ponnistelusta saa palkinnoksi puhdasta nautintoa. Nopeaa viihdettä on saatavilla enemmän kuin koskaan, ja soittaminen on mielestäni sille erinomaista vastapainoa.
Pitkäaikainen harrastus muuttaa muotoaan elämäntilanteiden mukana ja käy läpi erilaisia vaiheita, erityisesti lapsilla ja nuorilla. On luonnollista, että motivaation määrä vaihtelee kausittain. Jotta harrastus säilyy eri ikävaiheiden läpi, tarvitaan harrastajalta sitoutuneisuutta ja harrastukselta monipuolisuutta ja mukautuvaisuutta. Seuraavaksi käsittelen motivaatioon vaikuttavia tekijöitä soittoharrastuksen eri vaiheissa sekä esittelen eri näkökulmia, joiden avulla vanhaan harrastukseen voi saada uutta inspiraatiota.
Alku
Soittoharrastuksen ensimetrejä värittää usein joko alkukankeus, alkuinnostus tai molemmat yhtä aikaa. Pienet lapset saavat usein paljon riemua irti harrastuksesta heti sen alussa, kun onnistumisen kokemuksia tulee nopeasti ja esimerkiksi Tuiki tuiki tähtösen oppiminen on suuri elämys. Teini-iässä soittamisen aloittaneilla alku on monesti erityisen haastava siksi, että toiveissa olisi oppia heti näyttäviä kappaleita, mutta alkeiden opettelu koettelee kärsivällisyyttä. Aikuisilla aloittelijoilla on yleensä erittäin korkea motivaatio ja jokainen tiedonmuru otetaan kiitollisena vastaan, mutta monesti virheiden pelko tai käsitys itsestä ”epämusikaalisena” jarruttaa vauhtiin pääsemistä.
On hienoa, jos harrastus alkaa suurella innostuksella ja tekemisestä saa nautintoa alusta asti, mutta hitaasti lämpeneminen ei ole sen huonompi tapa. Harva on kuitenkaan täydellisen innostunut koko ajan, joten jokaisen on joka tapauksessa hyvä tottua harjoittelemaan myös määrätietoisella päätöksellä - motivaatiota laskevista tekijöistä välittämättä.
Tehtävät vaikeutuvat
Alkeistason kappaleet ovat niin yksinkertaisia, että ne oppii usein pienellä määrällä kotiharjoittelua tai jo soittotunnin aikana. Alussa harrastuksessa pääsee eteenpäin, vaikka ei harjoittelisi juuri lainkaan soittotuntien ulkopuolella, mutta tällaisessa harrastamisessa kehitys pysähtyy väistämättä ennemmin tai myöhemmin. Jos harjoittelurutiinia ei saa vielä siinäkään vaiheessa syntymään, harrastuksesta saattaa mennä maku ja soittaminen loppuu ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Lapselle voi olla tarvetta painottaa, että uusia kappaleita pitää harjoitella pidemmän aikaa kuin aiempia, koska ne ovat vaikeampia, eikä siksi että hänen kyvyissänsä olisi yhtäkkiä jotain vikaa. Itse purskahdin 8-vuotiaana itkemään, kun opettaja ensimmäistä kertaa antoi saman kappaleen uudestaan läksyksi!
Taitotasolta toiselle siirtyminen vaatii sitä enemmän harjoittelutunteja mitä pidemmällä on, joten tavallaan saman tilanteen äärelle päätyy myös uudestaan ja uudestaan pitkäaikaisen harrastuksen aikana. Olen itse kiertänyt tätä sykliä viimeiset 20 vuotta, joiden ajan pianonsoitto on kuulunut elämääni. Lapsena pääsi vähäiselläkin harjoittelulla vuosi vuodelta vaikeampien kappaleiden pariin, mutta ammattitasolla suhteessa sama edistyminen vaatii tuntikausien viikoittaista työskentelyä. Musisoinnin viehätys on toki paljon muutakin kuin oppimisen iloa, joten kun on saavuttanut tietyn taitotason, voi sen hedelmistä nauttia ilman, että kokee tarvetta voimakkaasti kehittää itseään.
Kyllästyttääkö?
Lapsuudessa aloitetut harrastukset joutuvat teini-iässä tulikokeeseen. Kun omat mielipiteet, tahto ja identiteetti vahvistuvat, innostus saattaa vaikkapa roihahtaa tai sitten lopahtaa täysin. Lapset voivat kyseenalaistamatta noudattaa vanhempien laatimaa harrastuslukujärjestystä, vaikkei aiheeseen olisi suurta tunnesidettä, mutta viimeistään iän myötä on tärkeää löytää sisäinen motivaatio ja tehdä oma päätös harrastukseen sitoutumisesta: muuten soittaminen voi jäädä muiden kiinnostavien asioiden jalkoihin ja alkaa tuntua väkinäiseltä pakkopullalta. Vuosia kestänyttä harrastusta ja hyvään vauhtiin lähtenyttä kehitystä ei kannata lopettaa heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla, joten seuraavaksi kaikenikäisille muutama vinkki kyllästymisen selättämiseen.
Tutustu muihin tyyleihin ja työtapoihin
Maailma on täynnä erilaista musiikkia, ja vanha harrastus saattaa tuntua kuin uudelta kun vaihtaa tulokulmaa. Erityisesti silloin, kun soittoa on harrastanut jo vuosia ja perusasiat ovat hallussa, on mitä parhain hetki alkaa tutkia, mihin kaikkeen taitoa voikaan soveltaa! Puhu ajatuksistasi ja toiveistasi soitonopettajallesi ja etsikää yhdessä ohjelmistoa, joka sytyttää soittokipinän. Voit myös muuttaa työskentelytapoja: esimerkiksi nuoteista ikänsä soittaneelle voi olla avartava kokemus opetellakin uusia kappaleita kuulonvaraisesti.
Luovuus valloilleen!
Uuden musiikin luominen ei ole vain ammattilaisten yksinoikeus, vaan ihan jokainen voi improvisoida, säveltää ja sovittaa musiikkia omista lähtökohdistaan. Musiikin keksiminen ei myöskään edellytä suurta sisäistä inspiraatiota, vaan omaa luovuutta voi ruokkia harjoittelemalla ja soitonopettajan ohjauksessa. Tässä asiassa pätevät samat periaatteet kuin kaikessa soitonopiskelussa: aseta sopiva tavoite, vietä asian äärellä säännöllisesti aikaa ja ole itsellesi armollinen. Jos et tiedä mistä aloittaa, pyydä soitonopettajalta helposti lähestyttäviä harjoituksia.
Uppoudu musiikin kuuntelemiseen
Kaikkien ihmisten musiikkisuhde saa alkunsa musiikin kuuntelemisesta, ja siitä nautinnosta syntyy halu soittamiseen. Jos soittoharrastus on vastatuulessa, onkin hyvä idea palata kaiken alkulähteille: nautiskele lempimusiikistasi ja etsi myös uutta kuunneltavaa, ja hae sitä kautta uutta inspiraatiota myös soittamiseen. Muista kuunnella keskittyneesti myös omaa soittoasi sen sijaan, että soittaessa keskittyisit vain suorittamiseen.
Nauti jo saavutetusta taidosta
Musisointi on kokemukseni mukaan nautinnollisimmillaan silloin, kun se tuntuu helpolta ja kappaleen saa kuulostamaan juuri siltä, miltä haluaa. Tavoitteellisessa, koko ajan kohti haastavampia kappaleita etenevässä soitonopiskelussa saattaa epämukavuusalueella ponnistelu viedä valtaosan ajasta ja ”leppoisa soittelu” jäädä vähemmälle. Motivaation ja itsetunnon kannalta on kuitenkin tärkeää palata välillä vanhoihin ja helppoihin kappaleisiin, joissa tietää onnistuvansa ilman suurta vaivannäköä. Myös tietynasteinen musiikillinen vapautuminen ja ”oman äänen” löytäminen vaatii sen, että tekninen suoritus tuntuu vaivattomalta, eikä vie kaikkea energiaa.
Inspiraatiota yhteisöllisyydestä ja esiintymisistä
Asiassa kuin asiassa yksi sitouttavimmista asioista on hyvä porukka. Luo yhteyksiä toisiin harrastajiin, vaihda ajatuksia, musisoi porukassa, esiinny ja kuuntele toisten esityksiä. Käy keikoilla ja tapahtumissa, liity keskusteluryhmiin somessa. Yhtyesoitto, kuorolaulu ja vaikkapa yhteislaulujen säestäminen ovat upeita tapoja nauttia musisoinnista yhdessä muiden kanssa. Esiintymiset ovat myös itsessään loistavia välitavoitteita ja lisäävät motivaatiota harjoitteluun.
Koskaan ei ole liian myöhäistä
Kun elämässä on kova kiire, pienikin määrä säännöllistä harjoittelua pitää harrastuksen yllä hankalien aikojen yli. Kun aikaa ja innostusta on myöhemmin enemmän, on kiitollinen, ettei täysin lopettanut soittamista. Jos harrastus kuitenkin jää pidemmälle tauolle, muista, että musiikkiharrastuksen pariin voi palata missä tahansa vaiheessa elämää. Et myöskään joudu tauon jälkeen koskaan aloittamaan täysin nollilta, sillä vaikket sitä heti huomaisi itse, vuosien takainen harjoittelu antaa sinulle etumatkaa.
Tämä on motivaatioaiheisen blogisarjan viides ja viimeinen osa, kiitos lukijoille. Musisoinnin iloa!
Kirjoittaja on Sävelmetsän pianopedagogi Elina Alanko.
Useimmat harrastukset, erityisesti ne, joihin liittyy jonkin taidon kartuttaminen, ovat parhaimmillaan, kun ne pitää elämässään vuodesta toiseen. Tämä pätee mitä suurimmassa määrin musiikkiharrastukseen, joka tarjoaa loputtoman monipuoliset mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ja ammennettavaa olisi vaikka useamman eliniän ajaksi! Parhaimpiin elämyksiin ei pääse kiinni välittömästi, vaan kärsivällisyyttä vaaditaan paitsi alussa, myös tasaisesti pitkin matkaa. Oma kokemukseni on, että mikään ei vedä vertoja sille tunteelle, kun uppoutuu täysin tekemiseensä, haastava asia muuttuukin vaivattomaksi ja ponnistelusta saa palkinnoksi puhdasta nautintoa. Nopeaa viihdettä on saatavilla enemmän kuin koskaan, ja soittaminen on mielestäni sille erinomaista vastapainoa.
Pitkäaikainen harrastus muuttaa muotoaan elämäntilanteiden mukana ja käy läpi erilaisia vaiheita, erityisesti lapsilla ja nuorilla. On luonnollista, että motivaation määrä vaihtelee kausittain. Jotta harrastus säilyy eri ikävaiheiden läpi, tarvitaan harrastajalta sitoutuneisuutta ja harrastukselta monipuolisuutta ja mukautuvaisuutta. Seuraavaksi käsittelen motivaatioon vaikuttavia tekijöitä soittoharrastuksen eri vaiheissa sekä esittelen eri näkökulmia, joiden avulla vanhaan harrastukseen voi saada uutta inspiraatiota.
Alku
Soittoharrastuksen ensimetrejä värittää usein joko alkukankeus, alkuinnostus tai molemmat yhtä aikaa. Pienet lapset saavat usein paljon riemua irti harrastuksesta heti sen alussa, kun onnistumisen kokemuksia tulee nopeasti ja esimerkiksi Tuiki tuiki tähtösen oppiminen on suuri elämys. Teini-iässä soittamisen aloittaneilla alku on monesti erityisen haastava siksi, että toiveissa olisi oppia heti näyttäviä kappaleita, mutta alkeiden opettelu koettelee kärsivällisyyttä. Aikuisilla aloittelijoilla on yleensä erittäin korkea motivaatio ja jokainen tiedonmuru otetaan kiitollisena vastaan, mutta monesti virheiden pelko tai käsitys itsestä ”epämusikaalisena” jarruttaa vauhtiin pääsemistä.
On hienoa, jos harrastus alkaa suurella innostuksella ja tekemisestä saa nautintoa alusta asti, mutta hitaasti lämpeneminen ei ole sen huonompi tapa. Harva on kuitenkaan täydellisen innostunut koko ajan, joten jokaisen on joka tapauksessa hyvä tottua harjoittelemaan myös määrätietoisella päätöksellä - motivaatiota laskevista tekijöistä välittämättä.
Tehtävät vaikeutuvat
Alkeistason kappaleet ovat niin yksinkertaisia, että ne oppii usein pienellä määrällä kotiharjoittelua tai jo soittotunnin aikana. Alussa harrastuksessa pääsee eteenpäin, vaikka ei harjoittelisi juuri lainkaan soittotuntien ulkopuolella, mutta tällaisessa harrastamisessa kehitys pysähtyy väistämättä ennemmin tai myöhemmin. Jos harjoittelurutiinia ei saa vielä siinäkään vaiheessa syntymään, harrastuksesta saattaa mennä maku ja soittaminen loppuu ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Lapselle voi olla tarvetta painottaa, että uusia kappaleita pitää harjoitella pidemmän aikaa kuin aiempia, koska ne ovat vaikeampia, eikä siksi että hänen kyvyissänsä olisi yhtäkkiä jotain vikaa. Itse purskahdin 8-vuotiaana itkemään, kun opettaja ensimmäistä kertaa antoi saman kappaleen uudestaan läksyksi!
Taitotasolta toiselle siirtyminen vaatii sitä enemmän harjoittelutunteja mitä pidemmällä on, joten tavallaan saman tilanteen äärelle päätyy myös uudestaan ja uudestaan pitkäaikaisen harrastuksen aikana. Olen itse kiertänyt tätä sykliä viimeiset 20 vuotta, joiden ajan pianonsoitto on kuulunut elämääni. Lapsena pääsi vähäiselläkin harjoittelulla vuosi vuodelta vaikeampien kappaleiden pariin, mutta ammattitasolla suhteessa sama edistyminen vaatii tuntikausien viikoittaista työskentelyä. Musisoinnin viehätys on toki paljon muutakin kuin oppimisen iloa, joten kun on saavuttanut tietyn taitotason, voi sen hedelmistä nauttia ilman, että kokee tarvetta voimakkaasti kehittää itseään.
Kyllästyttääkö?
Lapsuudessa aloitetut harrastukset joutuvat teini-iässä tulikokeeseen. Kun omat mielipiteet, tahto ja identiteetti vahvistuvat, innostus saattaa vaikkapa roihahtaa tai sitten lopahtaa täysin. Lapset voivat kyseenalaistamatta noudattaa vanhempien laatimaa harrastuslukujärjestystä, vaikkei aiheeseen olisi suurta tunnesidettä, mutta viimeistään iän myötä on tärkeää löytää sisäinen motivaatio ja tehdä oma päätös harrastukseen sitoutumisesta: muuten soittaminen voi jäädä muiden kiinnostavien asioiden jalkoihin ja alkaa tuntua väkinäiseltä pakkopullalta. Vuosia kestänyttä harrastusta ja hyvään vauhtiin lähtenyttä kehitystä ei kannata lopettaa heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla, joten seuraavaksi kaikenikäisille muutama vinkki kyllästymisen selättämiseen.
Tutustu muihin tyyleihin ja työtapoihin
Maailma on täynnä erilaista musiikkia, ja vanha harrastus saattaa tuntua kuin uudelta kun vaihtaa tulokulmaa. Erityisesti silloin, kun soittoa on harrastanut jo vuosia ja perusasiat ovat hallussa, on mitä parhain hetki alkaa tutkia, mihin kaikkeen taitoa voikaan soveltaa! Puhu ajatuksistasi ja toiveistasi soitonopettajallesi ja etsikää yhdessä ohjelmistoa, joka sytyttää soittokipinän. Voit myös muuttaa työskentelytapoja: esimerkiksi nuoteista ikänsä soittaneelle voi olla avartava kokemus opetellakin uusia kappaleita kuulonvaraisesti.
Luovuus valloilleen!
Uuden musiikin luominen ei ole vain ammattilaisten yksinoikeus, vaan ihan jokainen voi improvisoida, säveltää ja sovittaa musiikkia omista lähtökohdistaan. Musiikin keksiminen ei myöskään edellytä suurta sisäistä inspiraatiota, vaan omaa luovuutta voi ruokkia harjoittelemalla ja soitonopettajan ohjauksessa. Tässä asiassa pätevät samat periaatteet kuin kaikessa soitonopiskelussa: aseta sopiva tavoite, vietä asian äärellä säännöllisesti aikaa ja ole itsellesi armollinen. Jos et tiedä mistä aloittaa, pyydä soitonopettajalta helposti lähestyttäviä harjoituksia.
Uppoudu musiikin kuuntelemiseen
Kaikkien ihmisten musiikkisuhde saa alkunsa musiikin kuuntelemisesta, ja siitä nautinnosta syntyy halu soittamiseen. Jos soittoharrastus on vastatuulessa, onkin hyvä idea palata kaiken alkulähteille: nautiskele lempimusiikistasi ja etsi myös uutta kuunneltavaa, ja hae sitä kautta uutta inspiraatiota myös soittamiseen. Muista kuunnella keskittyneesti myös omaa soittoasi sen sijaan, että soittaessa keskittyisit vain suorittamiseen.
Nauti jo saavutetusta taidosta
Musisointi on kokemukseni mukaan nautinnollisimmillaan silloin, kun se tuntuu helpolta ja kappaleen saa kuulostamaan juuri siltä, miltä haluaa. Tavoitteellisessa, koko ajan kohti haastavampia kappaleita etenevässä soitonopiskelussa saattaa epämukavuusalueella ponnistelu viedä valtaosan ajasta ja ”leppoisa soittelu” jäädä vähemmälle. Motivaation ja itsetunnon kannalta on kuitenkin tärkeää palata välillä vanhoihin ja helppoihin kappaleisiin, joissa tietää onnistuvansa ilman suurta vaivannäköä. Myös tietynasteinen musiikillinen vapautuminen ja ”oman äänen” löytäminen vaatii sen, että tekninen suoritus tuntuu vaivattomalta, eikä vie kaikkea energiaa.
Inspiraatiota yhteisöllisyydestä ja esiintymisistä
Asiassa kuin asiassa yksi sitouttavimmista asioista on hyvä porukka. Luo yhteyksiä toisiin harrastajiin, vaihda ajatuksia, musisoi porukassa, esiinny ja kuuntele toisten esityksiä. Käy keikoilla ja tapahtumissa, liity keskusteluryhmiin somessa. Yhtyesoitto, kuorolaulu ja vaikkapa yhteislaulujen säestäminen ovat upeita tapoja nauttia musisoinnista yhdessä muiden kanssa. Esiintymiset ovat myös itsessään loistavia välitavoitteita ja lisäävät motivaatiota harjoitteluun.
Koskaan ei ole liian myöhäistä
Kun elämässä on kova kiire, pienikin määrä säännöllistä harjoittelua pitää harrastuksen yllä hankalien aikojen yli. Kun aikaa ja innostusta on myöhemmin enemmän, on kiitollinen, ettei täysin lopettanut soittamista. Jos harrastus kuitenkin jää pidemmälle tauolle, muista, että musiikkiharrastuksen pariin voi palata missä tahansa vaiheessa elämää. Et myöskään joudu tauon jälkeen koskaan aloittamaan täysin nollilta, sillä vaikket sitä heti huomaisi itse, vuosien takainen harjoittelu antaa sinulle etumatkaa.
Tämä on motivaatioaiheisen blogisarjan viides ja viimeinen osa, kiitos lukijoille. Musisoinnin iloa!
Kirjoittaja on Sävelmetsän pianopedagogi Elina Alanko.
RSS Feed