Musiikkiterapia ja musiikkikasvatus
  • TERVETULOA
  • MUSIIKKITERAPIA
  • MUSIIKKIKOULU
  • SÄVELMETSÄN TIIMI
    • YHTEYSTIEDOT
  • English
    • Työnohjaus
  • Referenssejä
  • Oppilaiden lukukausikalenteri
  • Sävelmetsän blogi
  • Kesämuskarit 2023
  • TERVETULOA
  • MUSIIKKITERAPIA
  • MUSIIKKIKOULU
  • SÄVELMETSÄN TIIMI
    • YHTEYSTIEDOT
  • English
    • Työnohjaus
  • Referenssejä
  • Oppilaiden lukukausikalenteri
  • Sävelmetsän blogi
  • Kesämuskarit 2023

Sävelmetsän blogi

Sävelmetsän blogisarja musiikkiharrastuksesta ja motivaatiosta, osa 5/5

28/4/2021

 
Picture
​Elämän mittainen musiikkiharrastus – miten pitää motivaatiota yllä vuodesta toiseen?

Useimmat harrastukset, erityisesti ne, joihin liittyy jonkin taidon kartuttaminen, ovat parhaimmillaan, kun ne pitää elämässään vuodesta toiseen. Tämä pätee mitä suurimmassa määrin musiikkiharrastukseen, joka tarjoaa loputtoman monipuoliset mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ja ammennettavaa olisi vaikka useamman eliniän ajaksi! Parhaimpiin elämyksiin ei pääse kiinni välittömästi, vaan kärsivällisyyttä vaaditaan paitsi alussa, myös tasaisesti pitkin matkaa. Oma kokemukseni on, että mikään ei vedä vertoja sille tunteelle, kun uppoutuu täysin tekemiseensä, haastava asia muuttuukin vaivattomaksi ja ponnistelusta saa palkinnoksi puhdasta nautintoa. Nopeaa viihdettä on saatavilla enemmän kuin koskaan, ja soittaminen on mielestäni sille erinomaista vastapainoa.


Pitkäaikainen harrastus muuttaa muotoaan elämäntilanteiden mukana ja käy läpi erilaisia vaiheita, erityisesti lapsilla ja nuorilla. On luonnollista, että motivaation määrä vaihtelee kausittain. Jotta harrastus säilyy eri ikävaiheiden läpi, tarvitaan harrastajalta sitoutuneisuutta ja harrastukselta monipuolisuutta ja mukautuvaisuutta. Seuraavaksi käsittelen motivaatioon vaikuttavia tekijöitä soittoharrastuksen eri vaiheissa sekä esittelen eri näkökulmia, joiden avulla vanhaan harrastukseen voi saada uutta inspiraatiota.

Alku

Soittoharrastuksen ensimetrejä värittää usein joko alkukankeus, alkuinnostus tai molemmat yhtä aikaa. Pienet lapset saavat usein paljon riemua irti harrastuksesta heti sen alussa, kun onnistumisen kokemuksia tulee nopeasti ja esimerkiksi Tuiki tuiki tähtösen oppiminen on suuri elämys. Teini-iässä soittamisen aloittaneilla alku on monesti erityisen haastava siksi, että toiveissa olisi oppia heti näyttäviä kappaleita, mutta alkeiden opettelu koettelee kärsivällisyyttä. Aikuisilla aloittelijoilla on yleensä erittäin korkea motivaatio ja jokainen tiedonmuru otetaan kiitollisena vastaan, mutta monesti virheiden pelko tai käsitys itsestä ”epämusikaalisena” jarruttaa vauhtiin pääsemistä.


On hienoa, jos harrastus alkaa suurella innostuksella ja tekemisestä saa nautintoa alusta asti, mutta hitaasti lämpeneminen ei ole sen huonompi tapa. Harva on kuitenkaan täydellisen innostunut koko ajan, joten jokaisen on joka tapauksessa hyvä tottua harjoittelemaan myös määrätietoisella päätöksellä - motivaatiota laskevista tekijöistä välittämättä.


Tehtävät vaikeutuvat

Alkeistason kappaleet ovat niin yksinkertaisia, että ne oppii usein pienellä määrällä kotiharjoittelua tai jo soittotunnin aikana. Alussa harrastuksessa pääsee eteenpäin, vaikka ei harjoittelisi juuri lainkaan soittotuntien ulkopuolella, mutta tällaisessa harrastamisessa kehitys pysähtyy väistämättä ennemmin tai myöhemmin. Jos harjoittelurutiinia ei saa vielä siinäkään vaiheessa syntymään, harrastuksesta saattaa mennä maku ja soittaminen loppuu ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Lapselle voi olla tarvetta painottaa, että uusia kappaleita pitää harjoitella pidemmän aikaa kuin aiempia, koska ne ovat vaikeampia, eikä siksi että hänen kyvyissänsä olisi yhtäkkiä jotain vikaa. Itse purskahdin 8-vuotiaana itkemään, kun opettaja ensimmäistä kertaa antoi saman kappaleen uudestaan läksyksi!


Taitotasolta toiselle siirtyminen vaatii sitä enemmän harjoittelutunteja mitä pidemmällä on, joten tavallaan saman tilanteen äärelle päätyy myös uudestaan ja uudestaan pitkäaikaisen harrastuksen aikana. Olen itse kiertänyt tätä sykliä viimeiset 20 vuotta, joiden ajan pianonsoitto on kuulunut elämääni. Lapsena pääsi vähäiselläkin harjoittelulla vuosi vuodelta vaikeampien kappaleiden pariin, mutta ammattitasolla suhteessa sama edistyminen vaatii tuntikausien viikoittaista työskentelyä. Musisoinnin viehätys on toki paljon muutakin kuin oppimisen iloa, joten kun on saavuttanut tietyn taitotason, voi sen hedelmistä nauttia ilman, että kokee tarvetta voimakkaasti kehittää itseään.


Kyllästyttääkö?

Lapsuudessa aloitetut harrastukset joutuvat teini-iässä tulikokeeseen. Kun omat mielipiteet, tahto ja identiteetti vahvistuvat, innostus saattaa vaikkapa roihahtaa tai sitten lopahtaa täysin. Lapset voivat kyseenalaistamatta noudattaa vanhempien laatimaa harrastuslukujärjestystä, vaikkei aiheeseen olisi suurta tunnesidettä, mutta viimeistään iän myötä on tärkeää löytää sisäinen motivaatio ja tehdä oma päätös harrastukseen sitoutumisesta: muuten soittaminen voi jäädä muiden kiinnostavien asioiden jalkoihin ja alkaa tuntua väkinäiseltä pakkopullalta. Vuosia kestänyttä harrastusta ja hyvään vauhtiin lähtenyttä kehitystä ei kannata lopettaa heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla, joten seuraavaksi kaikenikäisille muutama vinkki kyllästymisen selättämiseen.

Tutustu muihin tyyleihin ja työtapoihin

Maailma on täynnä erilaista musiikkia, ja vanha harrastus saattaa tuntua kuin uudelta kun vaihtaa tulokulmaa. Erityisesti silloin, kun soittoa on harrastanut jo vuosia ja perusasiat ovat hallussa, on mitä parhain hetki alkaa tutkia, mihin kaikkeen taitoa voikaan soveltaa! Puhu ajatuksistasi ja toiveistasi soitonopettajallesi ja etsikää yhdessä ohjelmistoa, joka sytyttää soittokipinän. Voit myös muuttaa työskentelytapoja: esimerkiksi nuoteista ikänsä soittaneelle voi olla avartava kokemus opetellakin uusia kappaleita kuulonvaraisesti.



Luovuus valloilleen!

Uuden musiikin luominen ei ole vain ammattilaisten yksinoikeus, vaan ihan jokainen voi improvisoida, säveltää ja sovittaa musiikkia omista lähtökohdistaan. Musiikin keksiminen ei myöskään edellytä suurta sisäistä inspiraatiota, vaan omaa luovuutta voi ruokkia harjoittelemalla ja soitonopettajan ohjauksessa. Tässä asiassa pätevät samat periaatteet kuin kaikessa soitonopiskelussa: aseta sopiva tavoite, vietä asian äärellä säännöllisesti aikaa ja ole itsellesi armollinen. Jos et tiedä mistä aloittaa, pyydä soitonopettajalta helposti lähestyttäviä harjoituksia.

Uppoudu musiikin kuuntelemiseen

Kaikkien ihmisten musiikkisuhde saa alkunsa musiikin kuuntelemisesta, ja siitä nautinnosta syntyy halu soittamiseen. Jos soittoharrastus on vastatuulessa, onkin hyvä idea palata kaiken alkulähteille: nautiskele lempimusiikistasi ja etsi myös uutta kuunneltavaa, ja hae sitä kautta uutta inspiraatiota myös soittamiseen. Muista kuunnella keskittyneesti myös omaa soittoasi sen sijaan, että soittaessa keskittyisit vain suorittamiseen.


Nauti jo saavutetusta taidosta

Musisointi on kokemukseni mukaan nautinnollisimmillaan silloin, kun se tuntuu helpolta ja kappaleen saa kuulostamaan juuri siltä, miltä haluaa. Tavoitteellisessa, koko ajan kohti haastavampia kappaleita etenevässä soitonopiskelussa saattaa epämukavuusalueella ponnistelu viedä valtaosan ajasta ja ”leppoisa soittelu” jäädä vähemmälle. Motivaation ja itsetunnon kannalta on kuitenkin tärkeää palata välillä vanhoihin ja helppoihin kappaleisiin, joissa tietää onnistuvansa ilman suurta vaivannäköä. Myös tietynasteinen musiikillinen vapautuminen ja ”oman äänen” löytäminen vaatii sen, että tekninen suoritus tuntuu vaivattomalta, eikä vie kaikkea energiaa.

Inspiraatiota yhteisöllisyydestä ja esiintymisistä

Asiassa kuin asiassa yksi sitouttavimmista asioista on hyvä porukka. Luo yhteyksiä toisiin harrastajiin, vaihda ajatuksia, musisoi porukassa, esiinny ja kuuntele toisten esityksiä. Käy keikoilla ja tapahtumissa, liity keskusteluryhmiin somessa. Yhtyesoitto, kuorolaulu ja vaikkapa yhteislaulujen säestäminen ovat upeita tapoja nauttia musisoinnista yhdessä muiden kanssa. Esiintymiset ovat myös itsessään loistavia välitavoitteita ja lisäävät motivaatiota harjoitteluun.

Koskaan ei ole liian myöhäistä

Kun elämässä on kova kiire, pienikin määrä säännöllistä harjoittelua pitää harrastuksen yllä hankalien aikojen yli. Kun aikaa ja innostusta on myöhemmin enemmän, on kiitollinen, ettei täysin lopettanut soittamista. Jos harrastus kuitenkin jää pidemmälle tauolle, muista, että musiikkiharrastuksen pariin voi palata missä tahansa vaiheessa elämää. Et myöskään joudu tauon jälkeen koskaan aloittamaan täysin nollilta, sillä vaikket sitä heti huomaisi itse, vuosien takainen harjoittelu antaa sinulle etumatkaa.

Tämä on motivaatioaiheisen blogisarjan viides ja viimeinen osa, kiitos lukijoille. Musisoinnin iloa!

Kirjoittaja on Sävelmetsän pianopedagogi Elina Alanko.

Sävelmetsän blogisarja musiikkiharrastuksesta ja motivaatiosta, osa 4/5:        Näin sinäkin jäät koukkuun harjoitteluun – vinkkejä nuorille ja aikuisille

10/4/2021

 
Picture
Hei musiikkia harrastava nuori tai aikuinen!

Saitko lahjaksi kitaran? Tai istuitko pianon ääreen vuosien tauon jälkeen ja päätit palata lapsuuden harrastuksen pariin? Ehkä näit videotutoriaalin lempikappaleestasi ja siitä se ajatus sitten lähti. Pitäisikö mennä soittotunneille vai opetella itsekseen? Tai oletko soittanut jo vuosia ja mietit, miten voisit oppia uudet kappaleet nopeammin? Miten sietää sitä turhautumisen tunnetta, joka iskee kun kappale ei viikkojenkaan jälkeen suju niin kuin haluaisit? Tämä teksti on sinulle.

Itsenäinen opiskelu vai soittunnit?

Soittotaidon kehittäminen itsenäisesti on täysin mahdollista, ja materiaalia itseopiskeluun on helposti saatavilla. Esimerkiksi nuottien ja sointumerkkien lukeminen ei ole rakettitiedettä, ja muutaman perusasian opiskelun jälkeen sinulla on käsissäsi avaimet valtavaan valikoimaan kappaleita. Myös kuulonvaraisesti tapailemalla tai video-ohjeita seuraamalla pääsee pitkälle, jos tapa on mieleinen ja kärsivällisyyttä riittää. Mikäli olet hyvin oma-aloitteinen, sinulla on kirkkaana mielessä mitä haluat oppia ja otat mielelläsi itse selvää asioista, itseopiskelu todennäköisesti sopii sinulle. Myös vuosien soittotunneilla käymisen jälkeen voi olla luontevaa jatkaa harrastusta omatoimisesti, kun kokee saaneensa riittävästi työkaluja harjoitteluun ja soittorutiini on vakiintunut.

Soittotunneilla käymisen hyödyt taas liittyvät niin soittotekniikkaan, sopivaan ohjelmistoon, rutiinin muodostumiseen, motivaation ylläpitoon, hyviin harjottelutekniikoihin ja musiikinteorian tehokkaaseen oppimiseen. Näistä erityisesti ergonominen ja tarkoituksenmukainen soittotekniikka on asia, jonka oppiminen on huomattavasti helpompaa opettajan ohjauksessa kuin itsenäisesti harjoittelemalla. Ohjelmistovalinnoissa opettaja auttaa suunnittelemalla kiinnostuksenkohteittesi pohjalta pedagogisesti sopivan tasoisia kappaleita sekä inspiroi esittelemällä vaihtoehtoja, joiden pariin et välttämättä itse tulisi hakeutuneeksi. Erityisesti harrastuksen alussa soitonopettaja voi tarjota kattavan yleiskuvan siitä, mitä kaikkea harrastus voikaan pitää sisällään.

Säännöllinen harjoittelu on tärkeää, että soittamisessa pääsee vauhtiin, ja rutiinien muodostaminen ja ylläpitäminen vaatii aina vaivannäköä. Viikottainen soittotunti onkin hyvä kannustin sisäisen motivaation tueksi, jotta soittoharrastus ei jää kauniin ajatuksen tasolle ja muiden kiireiden alle. Soittotunnit tuovat muuten mahdollisesti yksinäiseen harrastukseen myös sosiaalisen ulottuvuuden ja mahdollisuuden yhteismusisointiin opettajan kanssa. Soitonopettaja on oma musiikillinen personal trainerisi, joka kannustaa ja auttaa pitämään motivaatiota yllä ylä- ja alamäissä.

Samoin kuin kokeeseen voi lukea joko niin, että mitään ei jää päähän tai niin että asian ymmärtää oikeasti, myös soittotaidon oppiminen nopeutuu valtavasti, kun omaksuu tehokkaat harjoittelutavat. Soittotunneilla opettaja ohjaa keskittymisen olennaisiin asioihin ja näyttää miten kannattaa edetä vaikeaa kappaletta harjoitellessa. Alla muutama tehokkaan harjoittelun nyrkkisääntö, jotka huolellisesti sisäistämällä harjoittelusta tulee niin palkitsevaa, ettei soittimen ääreltä malta nousta ollenkaan.

Soita oikein

Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa eikä kiireisellä ole aikaa soittaa väärin. Toisin sanoen jotta opit kappaleen mahdollisimman nopeasti, jätä pois sinne päin rämpiminen ja soita heti huolellisesti. Tällainen harjoittelu vaatii tarkkaa keskittymistä ja erityisen paljon malttia, mutta tuloksia syntyy hetkessä. Soita hitaasti, soita pätkissä, soita kädet erikseen. Älä totuta itseäsi soittamaan vaikeaa kohtaa joka kerralla samalla tavalla väärin, vaan ota juuri se paikka suurennuslasin alle ja opettele se kerralla oikein. Opettaja auttaa pilkkomaan kappaleen sopiviin välitavoitteisiin.

… mutta riko ”sääntöjä” ja keskity olennaiseen

”Oikein soittaminen” ei kuitenkaan ole synonyymi nuotin orjalliselle seuraamiselle, eikä valmiiden kappaleiden opettelu ole ainoa tapa nauttia musiikista. Kappaletta voi muokata joko harjoittelutekniikkana tai ilmaisullisista syistä. Esimerkiksi voit osana harjoitusprosessia pelkistää vaikean säestyskuvion yksinkertaisemmaksi tai jättää jotain muita yksityiskohtia huomioimatta. Voit myös leikkiä voimakkuusvaihteluilla, artikulaatiolla ja hidastuksilla tai vaikka muokata säveliä tai rytmiä kokonaan, joko vaihtelun vuoksi tai tehdäksesi kappaleesta kokonaan oman tulkintasi. Kun teet tällaisia kokeiluja tietoisesti, viihdyt kappaleen parissa pidempään, kehität korviasi ja ruokit luovuuttasi.

”Oikein soittaminen” on siis sitä, että onnistuu siinä mitä sillä hetkellä tavoittelee. Kyse ei ole myöskään siitä että kaiken pitäisi olla täydellistä. Esimerkiksi jos pyrit lisäämään sujuvuutta ja kitkemään soitostasi katkeilua, harjoitus on onnistunut kun pysyt metronomin tahdissa, vaikka välillä osuisit väärään ääneen. Jos taas on tarkoitus löytää tarkasti oikeat äänet, voit käydä kappaleen nuotti nuotilta läpi ja tietoisesti jättää rytmin huomiotta. Mutta jos harjoituksen tarkoitus on soittaa jokainen nuotti oikein, älä rynni eteenpäin sellaisella vauhdilla, että virheitä tulee väkisin. Ja jos harjoittelet oikeita rytmejä, älä jää korjaamaan lipsahdusta, vaan jatka sujuvasti eteenpäin.

Rakastu keskeneräiseen

Otitko työn alle ikuisuusprojektin, joka ei vieläkään kuulosta siltä miltä haluaisit? Itse jäin koukkuun harjoitteluun sinä päivänä, kun ymmärsin alkaa nauttia hitaasti soittamisesta. Vaikka kappale ei menisi vielä alusta loppuun tavoitetempossa, saan sen soitettua täysin oikein kun soitan hitaasti ja/tai pätkä kerrallaan. Fiilistele sitä mitä osaat ja valuta kaikki luovuutesi soittoon sillä tasolla millä olet. Kappale ei muutu rumasta työmaasta kiiltäväksi palkinnoksi sinä hetkenä kun se on ”valmis”, vaan jokainen ajatuksella ja huolellisesti soitettu ääni on musiikkia. Arvosta itseäsi ja tekemistäsi prosessin kaikissa vaiheissa.

Valitse taistelusi

​Sopivan vaikeustason löytäminen on tasapainottelua tehtävän motivoivuuden ja haastavuuden välillä. ”Hieno ja vaikea” kappale voi sytyttää kunnianhimon ja saada aikaan ainutlaatuisen inspiraatiopiikin, mutta jos kappale on liian haastava, turhautuminen voi lyödä naamaan samalla voimalla. Yksinkertaiset kappaleet eivät aina itsessään tuota unohtumattomia musiikkielämyksiä, mutta nopea eteneminen ja sujuvuuden kokemukset koukuttavat. Kokeilemalla selviää, millaiset kappaleet pitävät parhaiten yllä juuri sinun motivaatiotasi. Soitonopettajana suosittelen monipuolista ohjelmistoa ja tasaisesti sekä taitotason ylä- että alarajoilla työskentelyä.

Useammin on enemmän

Musiikissa pätee sama sääntö kuin kieltenopiskelussa, liikunassa ja monessa muussa asiassa: säännöllisyys, säännöllisyys, säännöllisyys. Sille on rajansa, kuinka paljon voi omaksua yhdeltä istumalta ja kuinka kauan keskittymistä voi pitää yllä ilman taukoja. Harjoittelemalla puoli tuntia neljä kertaa viikossa opit enemmän kuin yhdellä kahden tunnin sessiolla, sillä taito kypsyy myös harjoituskertojen välillä, erityisesti nukkuessa.

Rutiinin muodostumisessa kaikki ruokkii kaikkea: kun harjoittelet joka viikko vähintään kerran, hyvin todennäköisesti istut huomaamatta soittimen ääreen useamminkin. Jos harjoittelet aina kerrallaan vähintään kymmenen minuuttia, aika todennäköisesti myös venyy välillä. Vastaavasti jokainen viikko, jolloin jätät harjoittelun väliin, nostaa kynnystä harjoitella seuraavanakaan viikkona. Samalla tavalla kuin liikunta, myös soittoharrastus tarjoaa sekä lyhyen että hyvin pitkän aikavälin palkintoja, mutta vaatii yleensä jonkin verran viitseliäisyyttä meiltä kaikilta.

Kirjoittaja on Sävelmetsän pianonsoitonopettaja Elina Alanko, Elinan erityisalaa on myös musiikin teoria ja Elina pitää Sävelmetsällä myös aikuisoppilaiden teoriatyöpajoja

Sävelmetsän blogisarja musiikkiharrastuksesta ja motivaatiosta, osa 3

3/4/2021

 
Picture

​










​
​Miten vanhempi voi tukea lasta musiikkiharrastuksessa?


Kuulostaako tutulta: Viikko on taas kulunut, mutta et muista nähneesi kertaakaan lasta soittimen ääressä. Tai sitten lapsen harjoittelukärpänen iskee juuri silloin kun pitäisi pystyä keskittymään tärkeään etäpalaveriin. Entä tämä: On esiintymispäivä, mutta lapsi ei hyvästä valmistautumisesta huolimatta suostukaan lähtemään. Tai esiintyminen meni mönkään ja nyt lapsi huutaa, ettei enää koskaan halua soittaa. Voiko pakottaa?

Perusasiat kuntoon: Työrauha

Mukava musiikkiharrastus alkaa mukavista puitteista. Aseta soitin paikkaan, jossa lapsi saa harjoitella rauhassa ilman taustameteliä tai anna soittorauha harjoittelun ajaksi. On hyvin vaikea saada aikaan säännöllistä rutiinia ja positiivista suhtautumista soittoläksyihin, jos lasta pyydetään monissa tilanteissa pyytää olemaan harjoittelematta tai soittamaan hiljempaa. Toisinaan myös sisarukset voivat kommentoida ikävästi lapsen harjoittelua. Jos harjoittelu ei tunnu maistuvan lapselle, kannattaakin ensimmäisenä miettiä, häiritseekö lapsen keskittymistä jokin ulkoinen tekijä.


Soittoharrastuksen ytimessä on soitin

Soittimen laadulla ja kunnolla on väliä. Akustisen pianon säännöllinen virittämisellä suuri merkitys: Lapsi ei yleensä itse osaa huomauttaa asiasta, mutta motivaatio laskee väistämättä, kun soittoläksyt kuulostavat "rumalta" vaikka miten harjoittelisi. Myös rikkinäiset ja jumiutuvat koskettimet yms. viat kannattaa huoltaa kuntoon heti eikä sitten kun harrastuksesta on jo mennyt maku. Soittimen kunnosta huolehtimalla vanhempi myös osoittaa lapselle, että harrastus on tärkeä.

Sähköiset soittimet eivät vaadi säännöllistä huoltamista ja mahdollisuus soittaa kuulokkeilla helpottaa myös työrauhan järjestämistä. Ero esimerkiksi halvan kosketinsoittimen ja laadukkaan digitaalipianon välillä on päätä huimaava, joten valintaa kannattaa harkita tarkkaan! Usein harrastus halutaan aloittaa vaatimattomalla soittimella, jotta ennen kalliita hankintoja selviää, innostuuko lapsi oikeasti. Tässä tapauksessa on suositeltavaa, että taitojen karttuessa myös soitin päivitetään laadukkaampaan. Kun oppilaani ovat esimerkiksi vaihtaneet pienestä kiipparista täysmittaiseen digitaalipianoon, harjoittelumotivaatio ja -määrät ovat poikkeuksetta nousseet aivan uudelle tasolle. Jo ennestään varsin hyvää soitinta voi myös olla tarvetta vaihtaa parempaan myös vuosien soittoharrastuksen jälkeen, erityisesti jos lapsi itse osaa toivoa laadukkaampaa soitinta tai vaikkapa akustista pianoa digipianon sijaan.

Kysymystä ensimmäisen soittimen laadusta voi lähestyä myös tällä tavalla: Sen sijaan, että kokeilee soittotunteja ja odottaa lapsen innostumista, voi järjestää korkeatasoiset puitteet alusta asti, jotta lapsi innostuisi.


​
Pitääkö vanhemman olla perillä lapsen soittoläksyistä?

Kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta, sillä eri perheillä on erilaiset tavoitteet ja toiveet lapsen musiikkiharrastukselle. Toiset lapset ovat itseohjautuvampia kuin toiset, ja lapsi voi haluta pitää harrastuksen täysin ”omana juttunaan.” Useimmissa tapauksissa on kuitenkin pelkästään hyvä asia, että aikuinen on kärryillä lapsen soittoharrastuksesta ja tukena harjoittelussa. Olemalla kiinnostunut soittoläksyistä ja edellyttämällä niiden harjoittelua vanhempi näyttää hyvää esimerkkiä lapselle: ”Onpa hauska kappale, soita vaan vielä uudestaan!”

Vanhemman rooli soittoharrastuksessa on sitä merkittävämpi, mitä nuorempi lapsi on. Erityisesti harrastuksen alussa lapsi saattaa yksinkertaisesti unohtaa harjoitella soittoläksyjä, ja harjoittelurutiinin syntyminen vie aikaa niin kuin mitkä tahansa muutkin rutiinit, joihin lapsi totutetaan. Ensimmäinen tavoite on saada lapsi ylipäätään soittimen ääreen, mielellään useamman kerran viikossa. Usein lapset tarvitsevat myös ohjausta tottuakseen soittoharjoittelun luonteeseen: kärsivällisyyttä ja paljon toistoja vaativa harjoittelu voi turhauttaa, ja vanhemman on hyvä auttaa näiden tunteiden käsittelyssä ja rohkaista yrittämään uudestaan. Myös onnistumisen riemu on kahta suurempi, kun sen voi jakaa yhdessä vanhemman kanssa. Oma-aloitteisuus lisääntyy niin harrastusvuosien kuin iän myötä, ja sen mukana on toivottavaakin, että lapsi ottaa itse vastuun omasta harjoittelustaan.

Vanhemmat ovat myös lämpimästi tervetulleita kuuntelemaan soittotunteja (normaalioloissa, ei korona-aikaan). Lisäksi soitonopettajaan voi ottaa matalalla kynnyksellä yhteyttä ja kysyä, miten tunneilla on mennyt ja mitä lapsen kanssa pitäisi harjoitella.

Kaikki musiikin kanssa tekemisissä oleminen tukee soittoharrastusta

Musiikkiharrastuksen tukeminen on muutakin harjoittelun valvomista. Aktiivinen musiikin kuuntelu, konserteissa käynti, laulaminen ja tanssiminen ovat kaikki arvokkaita tapoja nauttia musiikista ja lisätä lapsen kiinnostusta aiheeseen. Monipuolinen altistuminen musiikille inspiroi lasta, kehittää korvaa ja vahvistaa myönteistä musiikkisuhdetta. Lapset, joiden arkeen musiikki kuuluu vahvasti myös soittotuntien ulkopuolella, ovat yleensä halukkaita laulamaan, tuntevat kuulonvaraisesti paljon kappaleita ja pyytävät omia suosikkejaan tunneilla soitettaviksi.


Soitonopettajana olen aina mielissäni, kun lapsi keksii itse kappaleen jonka haluaa oppia: tällöin motivaatio usein riittää tavallista haastavampien asioiden harjoitteluun. Alkuvaiheessa oppikirjan kappaleet ovat yksinkertaisia ja lapsen voi olla vaikea hahmottaa läksyjen yhteyttä musiikkiin, jota kuulee ympärillään. Oman toivekappaleen soittaminen auttaa inspiroitumaan soittoharrastuksen mahdollisuuksista ja tekemään tärkeän oivalluksen: Soittotunneilla ei käydä, jotta opittaisiin juuri ne kirjan kappaleet, vaan kaiken tarkoituksena on saavuttaa taito, jota voi sitten soveltaa lukemattomiin musiikkityyleihin oman mielenkiinnon mukaan. Pelkästään toivekappaleita soittamalla on kuitenkin vaikea oppia kattavasti taidon perusteita, joten pedagogisesti suunnitellun ohjelmiston harjoittelu on yhtä tärkeää.

Idea toivekappaleesta syntyy lapsen mieleen sitä todennäköisemmin, mitä enemmän hän kuulee musiikkia. Laittakaa siis kotona levy soimaan ja musikaalielokuva pyörimään! Musiikin ei tarvitse edustaa tiettyä tyylilajia, vaan mikä tahansa mieleinen kuunneltava on hyväksi.


Mitä jos lapsi haluaa lopettaa?

Lapsen suhde omaan harrastukseensa on monen tekijän summa, eivätkä niistä kaikki liity edes harrastuksen aiheeseen. Näitä ulkoisia tekijöitä ovat muun muassa ympäristön suhtautuminen harrastukseen, tunnin ajankohta, henkilökemiat opettajan kanssa ja viiteryhmä (soittavat kaverit) tai sen puute. Ennen lopettamispäätöstä olisi hyvä koittaa selvittää voisiko motivaation hiipuminen liittyä johonkin näistä, ja olisiko asialle tehtävissä jotain. Jos soittotunnit tulee lopettaneeksi, vaikka itse musiikki ja soittaminen kiinnostaisi, voi päätöstä katua myöhemmin.

Esimerkki: Soittotunti on aikaan, jolloin lapsi on aina väsynyt vaikka pitkän koulupäivän tai toisen harrastuksen jäljiltä. Soittotunnille lähteminen on siksi ikävää ja keskittyminen on vaikeaa, mikä vaikuttaa oppimistuloksiin ja edelleen motivaatioon. Tilanne on vastaavanlainen, jos arjessa ei ole tilaisuutta harjoitella silloin kun lapsi on virkeimmillään. Nämä ovat asioita, joita lapsi harvoin osaa sanoittaa, mutta joilla on iso vaikutus harrastuksen sujumiseen.

Soittavilla kavereilla on myös erittäin merkittävä vaikutus motivaatioon. Moni lapsi aloittaa harrastuksen kun kaverikin aloittaa, ja saattaa haluta myös lopettaa kun kaverikin. Itse soittotunnit ovat useimmiten yksilötunteja, ja tiiviin yhteisön puuttuminen on yksi olennainen ero moneen muuhun harrastukseen. Siksi on tärkeää osallistua konsertteihin ja ryhmätunneille (Sävelmetsässä työpajat kaksi kertaa lukukaudessa), jotta saa inspiraatiota myös toisten lasten esimerkeistä. Mikäli lapsi menettää kiinnostuksensa kaverin lopettaessa harrastuksen, voi paitsi ohjata huomion itse soittamisen hauskuuteen, myös muistuttaa, että uusia soittokavereita löytyy kyllä. Lapsi voi myös itse olla se esimerkki, jonka ansiosta joku toinen keksii aloittaa soittamisen.


Mikäli syy lopettamiseen on soittamisen tuntuminen vaikealta tai tylsältä, kannattaa yrittää auttaa harjoittelussa ja pyytää soitonopettajalta tarkempia vinkkejä. Kun soittaminen tuntuu tylsältä, se tuntuu usein myös vaikealta ja taustalla on paljon turhauttavia epäonnistumisen kokemuksia. Jos siinä tilanteessa saa lapsen keräämään kärsivällisyytensä ja yltämään yhteen merkittävään onnistumiseen, voi syttyä kipinä, joka kääntää koko harrastuksen suunnan.

Mikäli mikään ylläolevista tai muista tukemisen keinoista ei käännä lapsen päätä, ei kannata pakottaa. Maailmassa on lukematon määrä muitakin kiinnostavia ja hyödyllisiä asioita kuin soittaminen, eikä ohjattu musiikkiharrastus ole kaikkia varten. Soittamisen pariin voi myös palata koska tahansa, kun siltä tuntuu.

Kirjoittaja on Sävelmetsän pianonsoitonopettaja Elina Alanko



    Author

    Write something about yourself. No need to be fancy, just an overview.

    Archives

    April 2021
    March 2021
    March 2020

    Categories

    All

    RSS Feed