Musiikkiharrastus, harjoittelu, motivaatio ja musisoinnin monipuoliset hyödyt - tervetuloa seuraamaan Sävelmetsän blogisarjaa!
Osa 1:
Miksi kannattaa harrastaa musiikkia?
Rakastan työtäni. En siksi, että se olisi aina helppoa, oppilaat aina iloisia ja oppiminen aina vaivatonta, vaan juuri siksi että näin ei aina ole. Soittotaito ei tule kenellekään sormia napsauttamalla vaan vaatii pitkäjänteistä harjoittelua, ja siksi se on niin äärimmäisen palkitsevaa ja monella tavalla hyödyllistä ihan jokaiselle, joka sitoutuu harrastukseen. Näen työssäni päivittäin innostusta, turhautumista, epävarmuutta, oivalluksia, kasvamista, pettymyksiä, onnistumisia, riemua, nautintoa, luovuttamisia ja itsensä ylittämisiä. Tiedän, että työlläni on valtava merkitys ja että oppilaani saavat soittoharrastuksesta enemmän eväitä elämään kuin itse tajuavatkaan.
Musiikki on hunajaa aivoille
Musisointi on kokonaisvaltaisesti aivoja ja kehoa aktivoivaa toimintaa, jossa yhdistyy motoriikka, luovuus, tunteiden käsittely, tiedon käsittely ja tarkkaavainen reagointi ääniin. Tästä syystä soittaminen ja laulaminen ovat erinomaisia tapoja lievittää stressiä ja pahaa oloa sekä parantaa keskittymistä: muuta ei yksinkertaisesti ehdi ajattelemaan. Lisäksi soittaminen ja laulaminen tuottavat sekä fyysistä että henkistä mielihyvää. Musiikkiharrastuksen myönteisistä vaikutuksista aivojen kehitykseen, oppimiseen, muistiin ja keskittymiskykyyn on tehty lukemattomia tutkimuksia, eivätkä tulokset yllätä minua lainkaan.
Musiikkiharrastus kulkee mukana läpi elämän
Aloitin itse pianonsoiton 7-vuotiaana. Ensimmäisinä vuosina soittoharrastus oli piristävä tuokio mukavan opettajan seurassa kerran viikossa, satunnaista kotiharjoittelua ja esiintymiset kaksi kertaa vuodessa. Kesäisin soittaminen jäi vähemmälle tai unohtui jopa kokonaan, mutta jatkui taas entiseen tapaan soittotuntien alkaessa. Teini-ikään tullessani havahduin siihen, että olin oppinut jo aika paljon ja olin ylpeä taidosta, jota kaikilla muilla ei ollut. Samalla kun näyttämisenhalu ja kappaleiden vaikeustaso kasvoivat ja esiintymisiinkin tuli suhtauduttua entistä vakavammin, myös turhautuminen ja pettymykset tuntuivat karvaammilta kuin aiemmin. Harrastuksen lopettaminen ei silti koskaan käynyt mielessäkään, koska vuosien rutiini oli tehnyt pianonsoitosta itsestäänselvän osan arkea ja tärkeän keinon ilmaista itseä.
Musiikkiharrastuksen rooli elämässä on erilainen eri ihmisillä ja myös muuttuu vuosien varrella. Omalla kohdallani leikkimielisenä harrastuksena alkanut soittelu vei lopulta mennessään ja johti ammattiopintoihin. Monet lapsena soittamisen aloittaneet lopettavat jossain vaiheessa soittotunneilla käymisen, mutta tapa istua silloin tällöin soittimen ääreen jää. Jotkut alkavat lämmitellä vanhaa taitoa vasta vuosien päästä, ja toiset aloittavat ensimmäistä kertaa aikuisena. Musiikkiharrastuksen muoto voi myös luontevasti muuttua vaikkapa pianonsoitosta kuorolauluun. Yhtä motivoi itsensä haastaminen ja nopea eteneminen, toiselle soittaminen on ensisijaisesti keino rentoutua, kolmas nauttii erityisesti esiintymisestä ja neljännelle tärkeintä on omien kappaleiden kirjoittaminen. Musisoinnin hyvää tekevistä vaikutuksista pääsee osalliseksi monella tavalla, ja vaikka itse taito pääsisi ruostumaan ja opitut kappaleet unohtuisivat, jo saavutetut pitkäaikaiset hyödyt eivät pyyhkiydy pois.
Jokainen etenee omaa tahtiaan
Yksilötunneilla edetään jokaisen omaa tahtia, joten lähtötasosta ja taipumuksista huolimatta tehtävät ovat aina sopivan haastavia. Vaikka lapsi tottuisi peruskoulussa menestymään vähällä vaivalla, soittotunneilla tehtävät eivät varmasti käy liian helpoiksi ja oppimisen eteen tottuu näkemään vaivaa. Vastaavasti lapsi jolle koulunkäynti ja ryhmän mukana pysyminen ei ole helppoa, saa varmasti soittotunneilla onnistumisenkokemuksia sopivan tasoisista tehtävistä. Musiikkiharrastuksen vapaaehtoisuus tukee oma-aloitteisuuden kehittymistä ja lapsi oppii myös itse asettamaan itselleen tavoitteita: on kasvattava kokemus innostua vaikkapa omasta toivekappaleesta, tehdä töitä sen oppimisen eteen ja lopulta esittää se muille.
Soittoharrastus on luonteeltaan erilainen kuin monet muut harrastukset: valtaosa tekemisestä tapahtuu itsenäisesti kotona. Ensimmäisten soittovuosien yksi tärkeimmistä tavoitteista onkin oppia ottamaan vastuuta omasta harrastuksestaan ja saada aikaan harjoittelurutiini. Pitkäaikaisessa musiikkiharrastuksessa syntyy kierre, jossa motivaatio johtaa oppimiseen, oppiminen tuottaa elämyksiä ja elämykset ruokkivat taas motivaatiota. Parhaimmillaan soittoharrastus tuo ainutlaatuisella tavalla iloa elämään sekä kehittää valtavasti pitkäjänteisyyttä ja kykyä käsitellä vastoinkäymisiä matkalla kohti tavoitetta. Vastaavasti kun hyvää harjoittelurutiinia ei ole, kappaleiden soittaminen tuntuu aina vaikealta ja paikallaan junnaaminen syö motivaation lopulta kokonaan. On myös muistettava, että yhtä tärkeää kun harjoittelun säännöllisyys on oppia harjoittelemaan oikein. Seuraavissa blogiteksteissä kerron millaista on hyvä harjoittelu, miten prosessista oppii nauttimaan yhtä paljon kuin lopputuloksesta ja miten vanhempi voi tukea lasta musiikkiharrastuksessa.
Kirjoittaja on Sävelmetsän musiikkikoulun pianopedagogi Elina Alanko
Musiikki tekee hyvää aivoille, lähteitä:
https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/mieli/musiikki-antaa-aivoille-siivet
https://kotiliesi.fi/terveys/hyvinvointi/musiikin-vaikutus-terveyteen/
https://www.aamulehti.fi/ihmiset/art-2000007367151.html
https://www.yksielama.fi/-/musiikkia-aivoille
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/11/avaruusromua-musiikin-ihmeellinen-voima
Miksi kannattaa harrastaa musiikkia?
Rakastan työtäni. En siksi, että se olisi aina helppoa, oppilaat aina iloisia ja oppiminen aina vaivatonta, vaan juuri siksi että näin ei aina ole. Soittotaito ei tule kenellekään sormia napsauttamalla vaan vaatii pitkäjänteistä harjoittelua, ja siksi se on niin äärimmäisen palkitsevaa ja monella tavalla hyödyllistä ihan jokaiselle, joka sitoutuu harrastukseen. Näen työssäni päivittäin innostusta, turhautumista, epävarmuutta, oivalluksia, kasvamista, pettymyksiä, onnistumisia, riemua, nautintoa, luovuttamisia ja itsensä ylittämisiä. Tiedän, että työlläni on valtava merkitys ja että oppilaani saavat soittoharrastuksesta enemmän eväitä elämään kuin itse tajuavatkaan.
Musiikki on hunajaa aivoille
Musisointi on kokonaisvaltaisesti aivoja ja kehoa aktivoivaa toimintaa, jossa yhdistyy motoriikka, luovuus, tunteiden käsittely, tiedon käsittely ja tarkkaavainen reagointi ääniin. Tästä syystä soittaminen ja laulaminen ovat erinomaisia tapoja lievittää stressiä ja pahaa oloa sekä parantaa keskittymistä: muuta ei yksinkertaisesti ehdi ajattelemaan. Lisäksi soittaminen ja laulaminen tuottavat sekä fyysistä että henkistä mielihyvää. Musiikkiharrastuksen myönteisistä vaikutuksista aivojen kehitykseen, oppimiseen, muistiin ja keskittymiskykyyn on tehty lukemattomia tutkimuksia, eivätkä tulokset yllätä minua lainkaan.
Musiikkiharrastus kulkee mukana läpi elämän
Aloitin itse pianonsoiton 7-vuotiaana. Ensimmäisinä vuosina soittoharrastus oli piristävä tuokio mukavan opettajan seurassa kerran viikossa, satunnaista kotiharjoittelua ja esiintymiset kaksi kertaa vuodessa. Kesäisin soittaminen jäi vähemmälle tai unohtui jopa kokonaan, mutta jatkui taas entiseen tapaan soittotuntien alkaessa. Teini-ikään tullessani havahduin siihen, että olin oppinut jo aika paljon ja olin ylpeä taidosta, jota kaikilla muilla ei ollut. Samalla kun näyttämisenhalu ja kappaleiden vaikeustaso kasvoivat ja esiintymisiinkin tuli suhtauduttua entistä vakavammin, myös turhautuminen ja pettymykset tuntuivat karvaammilta kuin aiemmin. Harrastuksen lopettaminen ei silti koskaan käynyt mielessäkään, koska vuosien rutiini oli tehnyt pianonsoitosta itsestäänselvän osan arkea ja tärkeän keinon ilmaista itseä.
Musiikkiharrastuksen rooli elämässä on erilainen eri ihmisillä ja myös muuttuu vuosien varrella. Omalla kohdallani leikkimielisenä harrastuksena alkanut soittelu vei lopulta mennessään ja johti ammattiopintoihin. Monet lapsena soittamisen aloittaneet lopettavat jossain vaiheessa soittotunneilla käymisen, mutta tapa istua silloin tällöin soittimen ääreen jää. Jotkut alkavat lämmitellä vanhaa taitoa vasta vuosien päästä, ja toiset aloittavat ensimmäistä kertaa aikuisena. Musiikkiharrastuksen muoto voi myös luontevasti muuttua vaikkapa pianonsoitosta kuorolauluun. Yhtä motivoi itsensä haastaminen ja nopea eteneminen, toiselle soittaminen on ensisijaisesti keino rentoutua, kolmas nauttii erityisesti esiintymisestä ja neljännelle tärkeintä on omien kappaleiden kirjoittaminen. Musisoinnin hyvää tekevistä vaikutuksista pääsee osalliseksi monella tavalla, ja vaikka itse taito pääsisi ruostumaan ja opitut kappaleet unohtuisivat, jo saavutetut pitkäaikaiset hyödyt eivät pyyhkiydy pois.
Jokainen etenee omaa tahtiaan
Yksilötunneilla edetään jokaisen omaa tahtia, joten lähtötasosta ja taipumuksista huolimatta tehtävät ovat aina sopivan haastavia. Vaikka lapsi tottuisi peruskoulussa menestymään vähällä vaivalla, soittotunneilla tehtävät eivät varmasti käy liian helpoiksi ja oppimisen eteen tottuu näkemään vaivaa. Vastaavasti lapsi jolle koulunkäynti ja ryhmän mukana pysyminen ei ole helppoa, saa varmasti soittotunneilla onnistumisenkokemuksia sopivan tasoisista tehtävistä. Musiikkiharrastuksen vapaaehtoisuus tukee oma-aloitteisuuden kehittymistä ja lapsi oppii myös itse asettamaan itselleen tavoitteita: on kasvattava kokemus innostua vaikkapa omasta toivekappaleesta, tehdä töitä sen oppimisen eteen ja lopulta esittää se muille.
Soittoharrastus on luonteeltaan erilainen kuin monet muut harrastukset: valtaosa tekemisestä tapahtuu itsenäisesti kotona. Ensimmäisten soittovuosien yksi tärkeimmistä tavoitteista onkin oppia ottamaan vastuuta omasta harrastuksestaan ja saada aikaan harjoittelurutiini. Pitkäaikaisessa musiikkiharrastuksessa syntyy kierre, jossa motivaatio johtaa oppimiseen, oppiminen tuottaa elämyksiä ja elämykset ruokkivat taas motivaatiota. Parhaimmillaan soittoharrastus tuo ainutlaatuisella tavalla iloa elämään sekä kehittää valtavasti pitkäjänteisyyttä ja kykyä käsitellä vastoinkäymisiä matkalla kohti tavoitetta. Vastaavasti kun hyvää harjoittelurutiinia ei ole, kappaleiden soittaminen tuntuu aina vaikealta ja paikallaan junnaaminen syö motivaation lopulta kokonaan. On myös muistettava, että yhtä tärkeää kun harjoittelun säännöllisyys on oppia harjoittelemaan oikein. Seuraavissa blogiteksteissä kerron millaista on hyvä harjoittelu, miten prosessista oppii nauttimaan yhtä paljon kuin lopputuloksesta ja miten vanhempi voi tukea lasta musiikkiharrastuksessa.
Kirjoittaja on Sävelmetsän musiikkikoulun pianopedagogi Elina Alanko
Musiikki tekee hyvää aivoille, lähteitä:
https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/mieli/musiikki-antaa-aivoille-siivet
https://kotiliesi.fi/terveys/hyvinvointi/musiikin-vaikutus-terveyteen/
https://www.aamulehti.fi/ihmiset/art-2000007367151.html
https://www.yksielama.fi/-/musiikkia-aivoille
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/11/avaruusromua-musiikin-ihmeellinen-voima