Millaista on hyvä harjoittelu? - lue yhdessä lapsen kanssa
Hei soittaja!
Olit sitten juuri aloittamassa harrastusta tai päässyt jo hyvään vauhtiin: onneksi olkoon! Olet tehnyt hienon päätöksen oppia hauskan ja hyödyllisen taidon. Soittaminen on palkitseva harrastus, josta tulee sitä kivempaa mitä enemmän sitä tekee. Se on sinun oma juttusi ja voit itse vaikuttaa todella paljon siihen, miten juuri sinä harrastat musiikkia. Seuraavaksi kerron omat vinkkini siihen, miten soittoharrastuksesta saa mahdollisimman paljon iloa irti!
Harjoittele säännöllisesti
Soita usein: On helpompaa ja hyödyllisempää soittaa viikon aikana kymmenen minuuttia päivässä kuin tunti putkeen juuri ennen soittotuntia. Aloita läksyn harjoitteleminen vaikka jo heti soittotunnin jälkeen tai viimeistään seuraavana päivänä, kun opettajan neuvot ovat vielä hyvässä muistissa. Usean päivän tauon jälkeen on vaikeampi päästä alkuun. Vastaavasti jos pääset hyvään vauhtiin soittoläksyissä jo heti soittotunnin jälkeen ja harjoittelet vaikkapa kahtena päivänä peräkkäin, on helppoa ja mukavaa soittaa vielä kolmantenakin päivänä. Harvoin soittamiseen kyllästyy soittamalla, vaan juuri päinvastoin: mitä useammin harjoittelet, sitä enemmän innostut.
Entä jos ei harjoittelu ei huvita?
Harjoittelu tuntuu joskus tylsältä tai vaikealta. Joskus muut asiat kiinnostavat enemmän ja joskus on liian väsynyt. Ei haittaa, jos ei aina huvita: soitat sitten toisena hetkenä tai vähän lyhyemmän aikaa. Soittotaito karttuu vuosien kuluessa, eivätkä yksittäiset taukopäivät tai -viikot ole ratkaisevia, kunhan soittaminen kuuluu arkeen pitkällä aikavälillä. Toisaalta myöskään yksittäinen poikkeuksellisen ahkeran harjoittelun viikko ei vie taitoa kovin paljoa eteenpäin, jos muina viikkoina ei harjoittele ollenkaan.
Jos harjoittelu ei huvita ikinä, vaikka musiikki kiinnostaa ja tunneilla on kivaa, pitää tehdä harjoittelusta hauskempaa. Hauska tapa harjoitella on se tapa, jolla soittoläksyn oppii mahdollisimman hyvin ja nopeasti. Uuden oppiminen vaatii aina ponnistelua, kun taas jo tutuksi tulleita kappaleita on yleensä mukavinta soittaa. Jotta soittaminen olisi mahdollisimman kivaa, kannattaakin paitsi ottaa uudet kappaleet tehokkaasti haltuun, myös soitella välillä vanhoja läksyjä uudelleen.
Tee vaikeasta helppo
Maailman vaikeimmankin kappaleen voi opetella niin, että tekee siitä helpon! Toisin sanoen tehtävä pitää pilkkoa pienempiin ja yksinkertaisempiin palasiin. On raskasta opetella uusi kappale rämpimällä sitä uudestaan ja uudestaan alusta loppuun, ja turhautuminen ottaa helposti vallan ennen kuin tehtävä onnistuu. On monia erilaisia tapoja helpottaa opeteltavaa asiaa, ja näitä kaikkia on hyvä hyödyntää vuorollaan:
- Käy taputtamalla läpi pelkkä kappaleen rytmi.
- Käy huolellisesti läpi pelkät sävelet ilman rytmiä: mieti rauhassa seuraavaa säveltä niin kauan, että soitat sen varmasti oikein.
- Totuttele aloittamaan kappale myös keskeltä, ei pelkästään alusta. Opit kappaleen nopeammin, kun harjoittelet enemmän vaikeita kuin helppoja kohtia.
- Harjoittele pieni pätkä kerrallaan ja etene seuraavaan pätkään vasta, kun edellinen sujuu helposti. Jos silti tuntuu vaikealta, soita vielä pienempi pätkä kerrallaan.
- Soita hitaasti. Jos silti tuntuu vaikealta, hidasta lisää. Nopeuta vähitellen.
- Pianisteille: Soita kädet erikseen. Palaa välillä harjoittelemaan kädet erikseen, vaikka soittaisitkin myös yhteen.
- Kaikille soittajille: Laula tai hyräile kappaletta. Erityisesti jos siinä on sanat, mutta muutenkin.
- Tee muistiinpanoja. Ympyröi nuotista kohta jossa pitää olla erityisen tarkkana, piirrä ylennys jonka meinaat unohtaa ja nimeä nuotti, jonka kohdalla joudut joka kerralla miettimään.
Musisointi ei ole nopeuskilpailu
Kumpi on parempi puhuja: se joka sanoo kymmenen sanaa sekunnissa vai se jonka puheesta saa selvää? Entä lukisitko mieluummin sivun verran sotkua vai pari riviä hyvää käsialaa?
On aina paremman kuuloista soittaa hitaasti ja sujuvasti kuin nopeasti ja katkeillen. Sujuva soittaminen myös tuntuu hyvältä ja rauhoittavalta, kun taas hosumisesta johtuva katkeilu voi hermostuttaa ja saada koko soittohetken tuntumaan epämukavalta. Sujuvasti soitettaessa kappaleen syke pysyy yllä ja rytmit soitetaan oikein, eli kappaletta voi vaikka soittaa toisen kanssa yhtä aikaa ja molemmat ovat koko ajan samassa kohdassa.
Sujuvuus on myös tärkeämpää kuin oikeat äänet. On tärkeä taito osata jatkaa kappaleen soittamista samassa tahdissa eteenpäin, vaikka välillä tulisikin osuttua väärään ääneen. Väärät äänet ovat vain yksityiskohtia, jotka voi seuraavalla kerralla korjata, mutta sujuva rytmi on se mikä tekee kappaleesta musiikkia, kokonaisuuden. Varsinkin silloin kun alat pikkuhiljaa nopeuttaa kappaleen tempoa, pitää antaa mieluummin periksi oikeissa äänissä kuin täsmällisessä rytmissä. Jos tottuu soittamaan helpot kohdat nopeasti ja vaikeat hitaasti, ei koskaan saa kappaleesta sujuvaa. Kärsivällisesti etenemällä ja monipuolisilla harjoittelutavoilla opit sen sijaan lopulta soittamaan oikeat äänet sekä nopeasti että sujuvasti, ja silloin soittaminen on hauskimmillaan!
Kuuntele, hio ja nauti
Samoin kun vaikean kappaleen voi tehdä helpommaksi, voi myös jo helpolta tuntuvan kappaleen harjoitella aina vielä paremmaksi. Tämä tekee soittoläksyistä erilaisia kuin vaikkapa matematiikan läksyistä: Soittoläksy ei ole ”tehty” kun sen saa kerran soitettua oikein, vaan sen pariin on hyvä palata monta kertaa viikon aikana. Kappaleen voi harjoitella paremmaksi esimerkiksi soittamalla sen rytmit tarkemmin ja kiinnittämällä enemmän huomiota esitysmerkintöihin (staccato, crescendo, rit. jne.). Jokaiseen kappaleeseen voi myös tuoda oman tulkintansa: haluanko soittaa tämän voimakkaasti vai hiljaa, nopeasti vai hitaasti, pedaalia käyttäen vai ilman? Mitä tarkemmin kuuntelet sitä mitä soitat ja päätät miltä haluat kappaleen kuulostavan, sitä enemmän nautit tekemisestä.
Lopuksi: Pidä hauskaa ja ole armollinen itsellesi. Hampaat irvessä ei kannata harjoitella, ja jos höyry alkaa nousta korvista, on aika pitää tauko. Toteuta ideoitasi, keksi omia kappaleita, tapaile lauluja korvakuulolta, kuvaa video, esiinny kavereille. Soittaminen on sinun oma juttusi ja sinä päätät, miten sitä harrastat.
Kirjoittaja on Sävelmetsän pianopedagogi Elina Alanko